Otava, 2012
Arvosana: ♥♥♥♥♥
Luen novelleja hyvin vähän, mikä on sääli. Se iskostuma, että tiiliskivessä riittää pitkäksi aikaa pureksittavaa, on sitkeä. Muistan joskus yläasteikäisenä löytäneeni kirjaston novellihyllyn (ne ovat usein jossakin peränurkassa, koska niitä lainataan niin vähän) ja muutaman opuksen taisin
sieltä lukeakin. Sitten se vain jäi. Taisi se romantiikka-hylly vetää liikaa
puoleensa.
Terhi
Rannelalta ilmestyi tänä vuonna paljon ajatuksia herättävä novellikokoelma Yhden
promillen juttuja, joiden aiheena on nimen mukaisesti alkoholi. Näissä
novelleissa ei kuitenkaan hehkuteta alkoholin tuomaa mielihyvää vaan
pikemminkin kuvataan sen varjopuolia. Niissä käsitellään muun muassa pikavippikierteen seuraukset, muistinmenetykset ja netissä piilevät vaaratkin. Aiheet on mietitty hyvin enkä kokenut novelleja mitenkään alleviivaavina tai saarnaavina. Jokainenhan meistä tuntee jonkun, joka on kokenut jotakin vastaavaa.
Ehkä jotkut meistä samaistuvat itse kirjan henkilöihin.
Rannelan ihanan sujuvaa ja lennokastakin kirjoitusta oli jälleen ilo
lukea ja kapoisen kirjan olisi voinut hotkaista hetkessä, mutta minä päätin annostella sen pienempiin osiin. Teos on ehdottomasti ilahduttava lisä nuortenkirjallisuuteen ja toivon, että nuoret tarttuisivat siihen.
Nimen luulisi ainakin herättävän kiinnostusta ja uskon sen avaavan silmiäkin. Novellit ovat myös helposti lähestyttävämpiä sellaisillekin, jotka lukevat vähän ja pitävät tiiliskiviopuksia puistattavina.
Tänä vuonna olen ehkä saanut aavistuksen novellien hienoudesta. Ensi vuonna lupaan lukea niitä enemmänkin (jos vain maltan!).
