Kirja-arvio: Herman Koch: Illallinen

Alkuteos: Het Diner (2009)
Siltala, 2012
Arvosana: ♥♥♥♥

Jälleen ilman muita kirjablogeja en varmaan koskaan olisi tarttunut tähän kirjaan, sillä takakannen teksti ei olisi mitenkään voinut saada minua innostumaan kirjasta. Olisin todennäköisesti ajatellut, että jaa, jotakin tylsää keskiluokkaista jorinaa siis. Onneksi olin väärässä. Kirjan lukemisesta on pari kuukautta, joten pyydän anteeksi, jos muistan joitakin pieniä yksityiskohtia väärin.

Illallisen tapahtumat sijoittuvat yhden illan ajalle. Kirjan kertoja, Paul Lohman, menee vaimoineen amsterdamilaiseen hienostoravintolaan illalliselle yhdessä veljensä ja tämän vaimon kanssa. Heidän on tarkoitus puhua teini-ikäisistä lapsistaan ja siitä, mitä he ovat tehneet. Kirjan luvut oli nimetty illalliskaavan mukaan aina apertiiveista juomarahaan. Illan tapahtumien lomassa on paljon Paulin takaumia, jotka selventävät illallisen aikana käytyjä keskusteluja ja jännitteitä pariskuntien välillä. Erityisesti Paulin inho veljeään kohtaan on hyvin kouriin tuntuvaa.

Kirjan edetessä oli melkein hämmentävää miten mielikuvat illalliseen osallistujista saattoivat keikahtaa ihan hetkessä toisenlaiseksi. Yllätyksellisyydessä tässä on onnistuttu todella hyvin eikä kirjan tapahtumia voinut ennustaa etukäteen. Pikkuhiljaa kirjailija kerii juonta auki ja lopulta lukija päätyy miettimään, että mitä kaikkea ihminen on rakkaimpiensa vuoksi valmis tekemään. Kirjaa oli vaikea laskea käsistään, mutta toisaalta sitä ei halunnut ihan suuna päänä ahmia, jotta jokin yksityiskohta ei jäisi huomaamatta.

En voi kertoa kirjasta paljoa paljastamatta liikaa, sillä en halua pilata kenenkään lukukokemusta. Kuten sanottua se on yllätyksellinen, koukuttava eikä inhon ja puistatuksen tunteiltakaan vältytä.