Tämä vuosi lähti tosi hyvin liikkeelle, sillä luin peräti yhdeksän kirjaa tammikuun aikana. Se on jo lähes viidennes tavoitteestani lukea koko vuoden aikana 50 kirjaa. Jos tahti jatkuu samana, niin johan sen on tuossa kesän korvilla saavutettu.
Witi Ihimaera: Valasratsastaja
Katja Kallio: Säkenöivät hetket
Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet
Antti Heikkinen: Pihkatappi
Plum Sykes: Manhattanin blondit
Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan
Leena Lehtolainen: Rivo satakieli
Renate Dorrestein: Hyvä äitipuoli
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Tiivistettynä voisin sanoa, että kuukauden lukemisiin kuului ehdottomasti timanttisia kotimaisia. Uudet tuttavuudet Kallio ja Heikkinen olivat varmasti kuukauden ilahduttavimmat lukukokemukset. Kalliolta haluaisin lukea jotakin muutakin ja mielenkiinnolla odotan Heikkisen seuraavaa romaania. Heikkinen on kuulemma tekemässä Juicen elämäkertaa, mutta se ei minua ehkä kiinnosta niin paljoa, että malttaisin lukea sen.
Khao Lakin sydämet todisti, että Tiainen on edelleen vahva tekijä nuortenkirjallisuuden saralla. Sydämeen käypä kirja oli myös Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo, josta on tulossa postaus vielä tämän viikonlopun aikana. Rannelasta on tulossa luottokirjailijani. Mitä ikinä häneltä julkaistaankin, minä luen! Lomalla tuli luettua myös yksi Lehtolainen, mikä oli juuri sitä mitä odotinkin eli hyvä ja viihdyttävä Maria Kallio -tarina.
Sen sijaan ulkomaisten kirjailijoiden romaanit eivät kamalasti vakuuttaneet. Dorresteinin kirja ei aiheuttanut pakonomaista tarvetta lukea hänen muuta tuotantoaan ja Ihimaera oli varsin lattea lukukokemus. Dorrestein oli ehdottomasti Ihimaeraa parempi, vaikka molemmat saivatkin kaksi sydäntä. Lomahöttöön kuuluvat Kinsella ja Sykes taas sopivat hyvin etelänmatkalukemiseksi. Sykes tosin oli vähän liian korkealentoista minulle enkä varmaan ihan heti ole tarttumassa hänen muihin teoksiinsa. Kinsella puolestaan oli jälleen ihan mukiin menevä. Varmaan sitten seuraavalla lomalla tulee luettua se hänen tänä vuonna ilmestyvä uutuus.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luetut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luetut. Näytä kaikki tekstit
perjantai 31. tammikuuta 2014
lauantai 4. tammikuuta 2014
Kyllähän minä jotain viime vuonnakin luin ja tänä vuonna luen toivottavasti vähän enemmän
Ei se viime vuosi ihan lukematta mennyt, vaikka en kovin ahkera siinä puuhassa ollutkaan. Ajattelin nyt vähän kertoa lukukokemuksistani.
Mainitsin jo aiemmin, että vuoden paras kirja oli ehdottomasti Annukka Salaman Piraijakuiskaaja. Ihan mahtavaa settiä. Olin myyty sen jälkeen. Pidin myös todella paljon Salaman esikoisesta Käärmeenlumoojasta ja kieli pitkällä odotan kolmatta osaa eli Harakanloukkua. Ihanaa, että Suomessa ilmestyy näin mahtavaa kirjallisuutta.
Luin myös muita nuorten aikuisten kirjoja, lähinnä trilogioiden jatko-osia. Meresmaan Mifongin perintö oli oikein mukavaa fantasiatuttavuus, mutta kun yritin lukea Mifongin aikaa, ei se harmikseni tempaissut ollenkaan samalla tavalla mukaansa. Olisin halunnut pitää siitä, mutta oli pakko luovuttaa. Joskus myöhemmin koitan uudestaan. Beth Revisin Miljoona aurinkoa jatkoi Amyn ja Seuraajan tarinaa avaruudessa. En enää paljoa muuta kirjasta muista kuin sen, että se jäi varsin kutkuttavaan kohtaan! Veronica Rossin Halki ikiyön ei yltänyt lähellekään ensimmäisen osan tasolle, mutta ehdottomasti aion lukea trilogian päätöksen, kun se ilmestyy ensi keväänä. Viimeisimpänä tätä genreä luin Elina Rouhiaisen Uhanalaisen, joka alkoi mielestäni esikoisen tavoin vähän kankeasti, mutta parani loppua kohden.
Tammikuussa minulla oli kunnianhimoinen tavoite lukea Asimovin Säätiö-sarja, mutta se sitten vähän jäi. Säätiön alkusoiton luin ihan tyytyväisenä, mutta kun aloitin Kohti Säätiötä, se töksähti tosi pahasti ja koko homma jäi siihen. Pitäisi ehkä vain suosiolla hypätä Säätiöön. Nyt tosin ei ole scifi-fiiliksiä, joten tämä urakka jää hamaan tulevaisuuteen.
Kesäkuussa luin ihan luvattoman paljon hömppää, mutta lomallahan se on sallittua. Luin jopa Katajamäki-sarjaa, joka on niin aivot nurkkaan -kamaa kuin olla voi. Varsin harmitonta mutta myös yllätyksetöntä kirjallisuutta. En usko, että tuota kolmea osaa enempää tulen lukemaan sitä (tosin ei pitäisi ikinä sanoa näin, sillä ensi kesänä voi Katajamäki taas kutsua). Parhaimpia hömppälukukokemuksia olivat Sari Luhtasen Kaikkea kaunista sekä Veera Vaahteran Rakkautta, vahingossa. Molempien aikaisempia kirjoja yritin myös lukea, mutta Luhtasen kohdalla (Tuulin viemää) tarina tuntui niin epäuskottavalta ja päähenkilö ärsyttävältä, että se jäi kesken. Vaahteran teos (Onnellisesti eksyksissä) taisi jäädä kesken vain siksi, että olin saanut hömppäyliannostuksen.
Vuoden 2012 kotimaisista tuttavuuksista Kristiina Vuoren Siipirikko vakuutti minut sen verran hyvin, että tulen todennäköisesti jatkossa lukemaan häneltä kaiken, mitä vain ilmestyy. Siipirikko oli minusta ehyempi ja pidin paljon enemmän Seljasta päähenkilönä kuin esikoisen Eirasta. Lisäksi kirjassa oli ihanan paljon historiaa, mihin on aina mukava uppoutua hyvän tarinan mukana. Vera Valan Kosto ikuisessa kaupungissa oli minulle sopivan viihteellinen dekkari ja Valankin kirjoja tulen varmasti jatkossa lukemaan. Jee, maailmassa on sentään yksi dekkarisarja minullekin!
Vielä lopuksi mainitsen pari ilahduttavaa uutta tuttavuutta. Thaimaan lomalla luin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin, joka herätti kiinnostukseni hänen muuhunkin tuotantoonsa. Omassa hyllyssä pötköttelee Kesä ilman miehiä, joka voisi hyvinkin olla ensi kesän heiniä. Viime kesänä kuuntelin äänikirjana Conn Igguldenin Tsingis-kaani-sarjan ensimmäisen osan, Tasankojen suden. Minulla on heikko kohta miehisiä ja historiallisia mättöromaaneja kohtaan ja tästä pidin tosi paljon. Igguldenia tulen siis jatkossakin lukemaan.
Tämän vuoden suunnitelmissa on tosiaan se, että lukisin sen 50 kirjaa. Pääsin tavoitteeseen vuonna 2012, joten se on ihan realistinen. Olen niin kausilukija, ettei enempää voi oikein vaatia. Lisäksi yritän lukea kirjoja omasta hyllystäni jonkin verran (mietin, että yksi per kuukausi voisi olla hyvä tahti) sekä nojatuolimatkailla oikein urakalla. TBR-listan kirjoja olisi mukava myös ruksailla yli, mutta en ota paineita.
Toivotan kaikille muillekin oikein lukuisaa vuotta 2014!
Mainitsin jo aiemmin, että vuoden paras kirja oli ehdottomasti Annukka Salaman Piraijakuiskaaja. Ihan mahtavaa settiä. Olin myyty sen jälkeen. Pidin myös todella paljon Salaman esikoisesta Käärmeenlumoojasta ja kieli pitkällä odotan kolmatta osaa eli Harakanloukkua. Ihanaa, että Suomessa ilmestyy näin mahtavaa kirjallisuutta.
Luin myös muita nuorten aikuisten kirjoja, lähinnä trilogioiden jatko-osia. Meresmaan Mifongin perintö oli oikein mukavaa fantasiatuttavuus, mutta kun yritin lukea Mifongin aikaa, ei se harmikseni tempaissut ollenkaan samalla tavalla mukaansa. Olisin halunnut pitää siitä, mutta oli pakko luovuttaa. Joskus myöhemmin koitan uudestaan. Beth Revisin Miljoona aurinkoa jatkoi Amyn ja Seuraajan tarinaa avaruudessa. En enää paljoa muuta kirjasta muista kuin sen, että se jäi varsin kutkuttavaan kohtaan! Veronica Rossin Halki ikiyön ei yltänyt lähellekään ensimmäisen osan tasolle, mutta ehdottomasti aion lukea trilogian päätöksen, kun se ilmestyy ensi keväänä. Viimeisimpänä tätä genreä luin Elina Rouhiaisen Uhanalaisen, joka alkoi mielestäni esikoisen tavoin vähän kankeasti, mutta parani loppua kohden.
Tammikuussa minulla oli kunnianhimoinen tavoite lukea Asimovin Säätiö-sarja, mutta se sitten vähän jäi. Säätiön alkusoiton luin ihan tyytyväisenä, mutta kun aloitin Kohti Säätiötä, se töksähti tosi pahasti ja koko homma jäi siihen. Pitäisi ehkä vain suosiolla hypätä Säätiöön. Nyt tosin ei ole scifi-fiiliksiä, joten tämä urakka jää hamaan tulevaisuuteen.
Kesäkuussa luin ihan luvattoman paljon hömppää, mutta lomallahan se on sallittua. Luin jopa Katajamäki-sarjaa, joka on niin aivot nurkkaan -kamaa kuin olla voi. Varsin harmitonta mutta myös yllätyksetöntä kirjallisuutta. En usko, että tuota kolmea osaa enempää tulen lukemaan sitä (tosin ei pitäisi ikinä sanoa näin, sillä ensi kesänä voi Katajamäki taas kutsua). Parhaimpia hömppälukukokemuksia olivat Sari Luhtasen Kaikkea kaunista sekä Veera Vaahteran Rakkautta, vahingossa. Molempien aikaisempia kirjoja yritin myös lukea, mutta Luhtasen kohdalla (Tuulin viemää) tarina tuntui niin epäuskottavalta ja päähenkilö ärsyttävältä, että se jäi kesken. Vaahteran teos (Onnellisesti eksyksissä) taisi jäädä kesken vain siksi, että olin saanut hömppäyliannostuksen.
Vuoden 2012 kotimaisista tuttavuuksista Kristiina Vuoren Siipirikko vakuutti minut sen verran hyvin, että tulen todennäköisesti jatkossa lukemaan häneltä kaiken, mitä vain ilmestyy. Siipirikko oli minusta ehyempi ja pidin paljon enemmän Seljasta päähenkilönä kuin esikoisen Eirasta. Lisäksi kirjassa oli ihanan paljon historiaa, mihin on aina mukava uppoutua hyvän tarinan mukana. Vera Valan Kosto ikuisessa kaupungissa oli minulle sopivan viihteellinen dekkari ja Valankin kirjoja tulen varmasti jatkossa lukemaan. Jee, maailmassa on sentään yksi dekkarisarja minullekin!
Vielä lopuksi mainitsen pari ilahduttavaa uutta tuttavuutta. Thaimaan lomalla luin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin, joka herätti kiinnostukseni hänen muuhunkin tuotantoonsa. Omassa hyllyssä pötköttelee Kesä ilman miehiä, joka voisi hyvinkin olla ensi kesän heiniä. Viime kesänä kuuntelin äänikirjana Conn Igguldenin Tsingis-kaani-sarjan ensimmäisen osan, Tasankojen suden. Minulla on heikko kohta miehisiä ja historiallisia mättöromaaneja kohtaan ja tästä pidin tosi paljon. Igguldenia tulen siis jatkossakin lukemaan.
Tämän vuoden suunnitelmissa on tosiaan se, että lukisin sen 50 kirjaa. Pääsin tavoitteeseen vuonna 2012, joten se on ihan realistinen. Olen niin kausilukija, ettei enempää voi oikein vaatia. Lisäksi yritän lukea kirjoja omasta hyllystäni jonkin verran (mietin, että yksi per kuukausi voisi olla hyvä tahti) sekä nojatuolimatkailla oikein urakalla. TBR-listan kirjoja olisi mukava myös ruksailla yli, mutta en ota paineita.
Toivotan kaikille muillekin oikein lukuisaa vuotta 2014!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)