Kyllähän minä jotain viime vuonnakin luin ja tänä vuonna luen toivottavasti vähän enemmän

Ei se viime vuosi ihan lukematta mennyt, vaikka en kovin ahkera siinä puuhassa ollutkaan. Ajattelin nyt vähän kertoa lukukokemuksistani.

Mainitsin jo aiemmin, että vuoden paras kirja oli ehdottomasti Annukka Salaman Piraijakuiskaaja. Ihan mahtavaa settiä. Olin myyty sen jälkeen. Pidin myös todella paljon Salaman esikoisesta Käärmeenlumoojasta ja kieli pitkällä odotan kolmatta osaa eli Harakanloukkua. Ihanaa, että Suomessa ilmestyy näin mahtavaa kirjallisuutta.

Luin myös muita nuorten aikuisten kirjoja, lähinnä trilogioiden jatko-osia. Meresmaan Mifongin perintö oli oikein mukavaa fantasiatuttavuus, mutta kun yritin lukea Mifongin aikaa, ei se harmikseni tempaissut ollenkaan samalla tavalla mukaansa. Olisin halunnut pitää siitä, mutta oli pakko luovuttaa. Joskus myöhemmin koitan uudestaan. Beth Revisin Miljoona aurinkoa jatkoi Amyn ja Seuraajan tarinaa avaruudessa. En enää paljoa muuta kirjasta muista kuin sen, että se jäi varsin kutkuttavaan kohtaan! Veronica Rossin Halki ikiyön ei yltänyt lähellekään ensimmäisen osan tasolle, mutta ehdottomasti aion lukea trilogian päätöksen, kun se ilmestyy ensi keväänä. Viimeisimpänä tätä genreä luin Elina Rouhiaisen Uhanalaisen, joka alkoi mielestäni esikoisen tavoin vähän kankeasti, mutta parani loppua kohden.

Tammikuussa minulla oli kunnianhimoinen tavoite lukea Asimovin Säätiö-sarja, mutta se sitten vähän jäi. Säätiön alkusoiton luin ihan tyytyväisenä, mutta kun aloitin Kohti Säätiötä, se töksähti tosi pahasti ja koko homma jäi siihen. Pitäisi ehkä vain suosiolla hypätä Säätiöön. Nyt tosin ei ole scifi-fiiliksiä, joten tämä urakka jää hamaan tulevaisuuteen.

Kesäkuussa luin ihan luvattoman paljon hömppää, mutta lomallahan se on sallittua. Luin jopa Katajamäki-sarjaa, joka on niin aivot nurkkaan -kamaa kuin olla voi. Varsin harmitonta mutta myös yllätyksetöntä kirjallisuutta. En usko, että tuota kolmea osaa enempää tulen lukemaan sitä (tosin ei pitäisi ikinä sanoa näin, sillä ensi kesänä voi Katajamäki taas kutsua). Parhaimpia hömppälukukokemuksia olivat Sari Luhtasen Kaikkea kaunista sekä Veera Vaahteran Rakkautta, vahingossa. Molempien aikaisempia kirjoja yritin myös lukea, mutta Luhtasen kohdalla (Tuulin viemää) tarina tuntui niin epäuskottavalta ja päähenkilö ärsyttävältä, että se jäi kesken. Vaahteran teos (Onnellisesti eksyksissä) taisi jäädä kesken vain siksi, että olin saanut hömppäyliannostuksen.

Vuoden 2012 kotimaisista tuttavuuksista Kristiina Vuoren Siipirikko vakuutti minut sen verran hyvin, että tulen todennäköisesti jatkossa lukemaan häneltä kaiken, mitä vain ilmestyy. Siipirikko oli minusta ehyempi ja pidin paljon enemmän Seljasta päähenkilönä kuin esikoisen Eirasta. Lisäksi kirjassa oli ihanan paljon historiaa, mihin on aina mukava uppoutua hyvän tarinan mukana. Vera Valan Kosto ikuisessa kaupungissa oli minulle sopivan viihteellinen dekkari ja Valankin kirjoja tulen varmasti jatkossa lukemaan. Jee, maailmassa on sentään yksi dekkarisarja minullekin!

Vielä lopuksi mainitsen pari ilahduttavaa uutta tuttavuutta. Thaimaan lomalla luin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin, joka herätti kiinnostukseni hänen muuhunkin tuotantoonsa. Omassa hyllyssä pötköttelee Kesä ilman miehiä, joka voisi hyvinkin olla ensi kesän heiniä. Viime kesänä kuuntelin äänikirjana Conn Igguldenin Tsingis-kaani-sarjan ensimmäisen osan, Tasankojen suden. Minulla on heikko kohta miehisiä ja historiallisia mättöromaaneja kohtaan ja tästä pidin tosi paljon. Igguldenia tulen siis jatkossakin lukemaan.

Tämän vuoden suunnitelmissa on tosiaan se, että lukisin sen 50 kirjaa. Pääsin tavoitteeseen vuonna 2012, joten se on ihan realistinen. Olen niin kausilukija, ettei enempää voi oikein vaatia. Lisäksi yritän lukea kirjoja omasta hyllystäni jonkin verran (mietin, että yksi per kuukausi voisi olla hyvä tahti) sekä nojatuolimatkailla oikein urakalla. TBR-listan kirjoja olisi mukava myös ruksailla yli, mutta en ota paineita.

Toivotan kaikille muillekin oikein lukuisaa vuotta 2014!