Like, 2003159 s.
Alkuteos: The Whale Rider
Suomentaja: Mervi Hangasmäki
Arvosana: ♥♥
Ukkonen jylisi vaimeana veden alla kuin suuri ovi avautuisi jossain kaukana. Yhtäkkiä meri täyttyi pelottavasta laulusta, jossa soi ikuisuus. Sitten valas ui läpi meren, ja hajareisin sen pään päällä oli ihminen. Mies oli kaunis katsella. Hän oli valasratsastaja.
Tällä lukutahdilla saan kevyesti Goodreadsin lukuhaasteen rikki. Asetin itselleni jälleen 50 kirjan rajapyykin. Witi Ihimaeran Valasratsastaja on pikkuinen kirja ja sen lukee ihan hetkessä. Valitsin sen seuraavaksi kirjakseni, koska se sijoittuu Uuteen-Seelantiin ja näin pääsen nojatuolimatkailussa eteenpäin. Kirjasta on tehty myös elokuva, jota oli kehuttu jossakin Episodin numerossa. Kirjaa en voi ihan täysin sydämin kehua.
Koro Apirana pettyy, kun hänen pojanpoikansa saa tyttären. Tytölle ei voi opettaa suvun perinteitä ja vielä enemmän hän suuttuu, kun tytölle annetaan tärkeän esi-isän nimi, Kahutia Te Rangi. Kahusta kasvaa avarasydäminen ja reipas tyttö, joka tuntee vetoa mereen. Hän ei vain saa kaipaamaansa huomiota isoisoisältään. Vasta sitten, kun valaat, heille pyhät eläimet, alkavat ajautua rantaan, pääsee Kahu näyttämään piilevät taitonsa.
Tekstissä vilisi lukematon määrä maorinkielisiä sanoja, jotka kieltämättä hieman häiritsivät lukukokemusta. En pidä pahana sitä, että tekstin lomaan ujutetaan vieraskielisiä sanoja, mutta liika on aina liikaa. En nimittäin aina ihan pysynyt mukana kaikkien iwien, korerojen ja wanangojen soljutessa tekstissä. Kirjan lopussa on suomi-maori sanasto ja sitä sai käyttää aika tiuhaan, jos halusi tietää, mistä tässä nyt oikein oli kysymys.
Tarinallisesti kirja ei antanut minulle paljoa. Hieman välillä riipaisi, kun Koro Apirana suhtautui niin kylmästi Kahuun, mutta muuten se ei juuri suuria tunnekuohuja aiheuttanut. Tekstissä on osin kepeä sävy ja lämminhenkistä huumoria. Herkullisin hahmo lienee on Koro Apiranan vaimo, Nanny Flowers, joka päivittäin uhkaa erota miehestään, kun tämä ei tee hänen mielensä mukaan.
Tarina on suurimmalta osin kerrottu Kahun sedän, Rawirin, näkökulmasta. Hän on hyvin kiintynyt Kahuun, mutta ei juuri muuten ole merkittävä tarinan kannalta vaan pikemminkin sivusta seuraaja. Välillä hän on muutaman vuoden poissa Australiassa ja Papua-Uudessa-Guineassa, joiden tapahtumat eivät minusta tarinan kannalta ole merkittäviä. Ehkä niissä haluttiin korostaa hänen ikäväänsä Kahua kohtaan, mene ja tiedä!
