Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dorrestein Renate. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dorrestein Renate. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. tammikuuta 2014

Renate Dorrestein: Hyvä äitipuoli

WSOY, 2013
205 s.
Alkuteos: De Stiefmoeder
Suomentaja: Sanna van Leeuwen
Arvosana: ♥♥

Kello 10.45, siinä lukee Clairen sirolla käsialalla. Ja yksi sana kellonajan perässä, ainoa sana muuten tyhjällä aukeamalla, joka nousee irti paperista, leijuu hetken väreillen ilmassa kuin ottaakseen vauhtia ja iskee häntä sitten kuin luoti suoraan silmien väliin.

Hulinaa, huisketta on pitänyt viime päivät, joten en ole juuri ehtinyt blogimaailmassa pyöriä. Blogistanian parhaat kirjatkin ehdittiin valita enkä minä saanut aikaiseksi minkäänlaista postausta siihen liittyen. No toivotaan, että ensi vuonna olisin nohevampi. Onneksi nyt on edessä ruhtinaalliset kolme päivää vapaata ja ajattelin pyhittää sen ajan lukemiselle (ja autohuoltoasioille, plääh).

Sain onneksi jotain viime päivinäkin luettua. Renate Dorrestein on minulle uusi kirjailijatuttavuus ja valitsin hänen uusimman suomennetun kirjansa lähinnä siksi, että se (pääosin) sijoittuu Alankomaihin ja näin saan taas ruksata yhden maan pois nojatuolimatkakohteista.

Hyvän äitipuolen keskiössä on pieni uusioperhe, joka on jo yli vuosikymmenen elänyt suhteellisen sopuisasti. Yllättävän löydän myötä tasapaino alkaa kuitenkin horjua ja kirjan tapahtumat alkavat siitä, kun perheen äitipuoli Claire on matkustanut pian sen jälkeen Englantiin vastaanottamaan palkintoa töistään. Kotona tapahtunut välikohtaus luonnollisesti vaivaa häntä matkan aikana. Kotona puolestaan mies Axel ja tytärpuoli Josefien odottavat ristiriitaisin tuntein Clairen paluuta, joka ei tapahdukaan sinä päivänä kuin sen oli tarkoitus...

En antanut tälle kirjalle kahta sydäntä sen takia, että se olisi ollut erityisen huono. Kirjalla oli hetkensä ja se oli ihan mukavaa luettavaa, mutta minun on myönnettävä, että jos joku kysyisi parin kuukauden päästä, että mistä se kertoi, en välttämättä osaisi enää vastata. Tuo välikohtaus ei siis sinänsä ollut mikään aivan kamalan järkyttävä, vaikka tietysti ymmärsin miksi Axelin olin sen jälkeen vaikea luottaa Claireen ja miksi Josfien kiemurteli tunnontuskissa. Varmasti itsekin tekisin niin samanlaisessa tilanteessa.

Ehdottomasti mielenkiintoisin persoona kirjassa on Claire. Hän on huomiota herättävän pitkä ja pyöreä ja hänen luonteensa on varsin särmikäs ja arvaamatonkin. Pitkälti Clairen luonne tekikin kirjasta mielenkiintoisen, sillä loppua kkohden odotti, että mitä hän lopulta tekee ja miten reagoi tilanteeseen. Kirjassa käsitellään myös jonkin verran Clairen fiiliksiä äitipuolena olemiseen; kuinka sovittaa arkeensa mies ja hänen tyttärensä. Minua välillä jopa hämmästytti se, miten Claire oli vainnutkin miehekseen aika tylsän ja tavallisen oloisen Axelin, mutta ehkä Claire kaipasikin juuri hänenkaltaistaan ihmistä tasapainottaakseen elämäänsä.

Hyvä äitipuoli ei siis ollut minun kirjani. Kaipaan vähän enemmän dramatiikkaa ja vauhdikkaampia juonenkäänteitä, mutta jos tykkää arkisista kuvauksista ja hyvästä kerronnasta, niin tämä on silloin erinomainen valinta.